Projekti

Vesijärvi

• Vesijärven pinta-ala on 109 km2 (W= NN+81,24).
• Järvessä on viitisenkymmentä saarta ja karia, joiden yhteisala on 4,5 km2.
• Valuma-alueen pinta-ala on 515 km2, ja siitä karkeasti
• 57 % on metsää
• 24 % peltoa
• 6 % suota
• 11 % taajama-asutusaluetta
• Valuma-alueen pinta-alasta
• 55 % on Hollolassa
• 33 % Asikkalassa
• 9 % Lahdessa
• 2 % Hämeenkoskella
• 1 % Nastolassa.
• Vesijärven rantaviivan pituus on 181,0 km, josta
• 45 % on metsätalouden
• 33 % loma-asutuksen
• 12,5 % muun asutuksen
• 9,5 % maatalouden käytössä.  
• Valuma-alueella on 1300 loma-asuntoa. kunnallisten viemäriverkostojen ulkopuolella on lähes 3000 asuinrakennusta.  
• Vesijärven rannoilla on viisi vesilintujen suojeluun perustettua luonnonsuojelu- tai NATURA-aluetta.
• Järvi tunnetaan usean uhanalaisen kasvin elinpaikkana.
  

                                             

Historia

• Lahti oli merenrantakaupunki 11 500 vuotta sitten. Salpausselkää huuhteli meri nimeltä Yoldiameri (lähde: arkeologi H Takala, ESS 18.4.2000)
• Jääkauden jälkeen Vesijärvi oli samaa järveä Päijänteen kanssa
• Vesijärvi kuroutui omaksi järvekseen n. 6 000 vuotta sitten, veden pinta laski noin 8 m. Vesijärvi peitti nykyisen Kisapuiston ja linja-autoaseman alueen ja ylettyi Jalkarannantien toiselle puolelle
• 1600-luvun lopussa kaivettiin uusi väylä Vesijärven ja Päijänteen välille, vanha uoma kuivui, pellot säästyivät isommilta tulvilta, peltoala kasvoi, toteuttajana Hollolan rovasti G. F. Berner (kausi 1688 – 71)
• Vääksyn väylää syvennettiin Hollolan rovasti Jaakko Krookin kaudella vv. 1750 – 68
• Kallioräjäytyksiä Vääksyn väylän parantamiseksi v. 1770
• Vesijärven pintaa alennettiin v. 1814 – 16, hankkeen takana Messilän kartanon isäntä K. J. Polov
• Vesijärven ja Päijänteen välinen ero oli 6 m ennen vuosina 1821 - 31 tapahtunutta Vääksynjoen ruoppausta
• Vesijärven pintaa alennettiin 1800-luvun alussa 2,4 m, Kutajärvi erottui omaksi järvekseen, syntyi valtavia vesijättömaita, Vesijärven rannoilla on vielä monin paikoin selvästi havaittavissa vanha rantatöyräs, toteuttajana valtion joenperkaustoimikunta vv. 1821 - 27 ja 1829 – 31
• Vesijärven pinta aleni, kun Vääksyn kanava rakennettiin v. 1868 - 1871 (virallinen nimi on Vesijärven kanava)
• Vesijärven pinta on alentunut 1600-luvun tasolta yhteensä 3 - 3,5 m.

Vesijärven taustalla on rikas kulttuurihistoria. Kalajärvenä Vesijärvi on aina ollut arvokas. Runsas kalakanta onkin aikoinaan ollut merkittävä syy myös kiinteän asutuksen syntymiselle. Vesijärvi on ollut kuuluisa ankeriasjärvi ja tunnettu myös muista kalalajeistaan, kuten lahnasta ja muikusta. Kustaa Vaasa ihastui aikoinaan Vesijärven ankeriaaseen niin, että perusti Vesijärvelle jopa kruununkalastamon.

Alun perin kaupunkien perustamisesta 1800-luvulla päätettäessä oli Vesijärvi yksi osasyy Lahden kaupungin perustamiseen. Vastakkain joutuivat Anianpelto rautatiehankkeineen ja Lahti rautatie- ja kanavahankkeineen. Kun markkinapaikasta päätettiin, todettiin olevan edullisempaa esimerkiksi puutavaran kuljetuksen kannalta yhdistää Päijänne kauppasatamineen Vesijärveen, jolloin puutavara voitaisiin kuljettaa vesistöjä pitkin Jyväskylästä Lahteen asti.


Kuva: Lahden Vesijärven satama vuonna 1982 (28.9.1982 Etelä-Suomen Sanomat)

1900-luvun alulla Vesijärven tila oli kuitenkin heikko. Jo vuosisadan alussa raskas metalliteollisuus ja teollisten jätevesien aiheuttamat saasteongelmat olivat huomattavia. Järven tilan heikkeneminen jatkui edelleen 1960- ja 70-luvulla Lahden väkiluvun kasvaessa. 1970-luvulla Vesijärvi olikin maamme saastunein järvi. 1970-luvun puolivälissä tilanne alkoi kuitenkin parantua, kun jätevedet alettiin 1976 ohjata puhdistettuina Porvoonjoen kautta Itämereen.

Myös sinileväkukinnat ovat piinanneet Vesijärveä ja erityisesti 1980-luvun puolivälissä sisäisen kuormituksen aiheuttamat leväesiintymät olivat pahimmillaan. Myös 2000-luvun alussa esiintyi jälleen vakavia leväkukintoja Vesijärven alueella, erityisesti Ruoriniemessä.

Vesijärvellä on pitkä likaantumishistoria.  Järvi oli jo 100 vuotta sitten sinilevävaltainen, suuria karjakuolemia esiintyi 1920-luvulla ja 1970-luvun alussa Vesijärvi oli maamme likaantuneimpia järviä. Virkistyskäytön mahdollisuudet olivat katoamassa ja ammattimainen kalastus oli menettänyt edellytyksensä.



Vesijärven toipumiselle luotiin perusta jätevesikuormituksen poistolla ja eri järvikunnostuksen menetelmillä 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun.  Vaikeinta oli päästä eroon myrkyllisten sinilevien massaesiintymistä. Ne olivat ympärivuotisia, ja jatkuivat aina 1980-luvun lopulle. Vasta Vesijärvi-projektissa aloitettu biomanipulaatio tuotti kestäviä tuloksia. Vuonna 1990 sinileväkukinnat hävisivät ja Ruoriniemen vesi kirkastui. Vastaava muutos tapahtui Paimelanlahdella tehokalastuksen alettua siellä vuonna 1992. Vuorovaikutteisen järvenhoidon menetelmiä kehitettiin koko 1990-luvun ajan. 

Vesijärven eteläisten ja pohjoisten osien välinen vedenlaatuero kaventui 1990-luvun alussa. Koko 1990-luku oli hyvää aikaa Vesijärvellä. Vuoden 1997 jälkeen järven tila alkoi heiketä ja 2000-luvun alussa sinilevät olivat aiempia vuosia runsaampia.  Vesiensuojelun ja järven hoidon tehostaminen sekä uusien valuma-alue- ja järvikunnostusmenetelmien testaaminen ja soveltaminen olivat jälleen ajankohtaisia. 

Vesijärvi-projektin kakkosvaihetta alettiin valmistella vuoden 2001 alussa. Hakemus kirjattiin Hämeen ympäristökeskuksessa 1.11.2001 ja siihen saatiin myönteinen rahoituspäätös 11.7.2002.

Vesijärvi-projekti 1987-1994

Juuri 1980-luvun pahentuneet sinileväkukinnat ja niiden poistaminen Vesijärvestä edesauttoivat Vesijärvi-projektin käynnistymistä. Virallisesti Vesijärvi-projektin ensimmäinen osa alkoi vuonna 1987. Jo aiemmin, vuonna 1984 oli esimerkiksi Ruoriniemellä aloitettu hoitokalastus, mutta toiminta tehostui Vesijärvi-projektin käynnistyessä ja rahoituksen varmistuessa 80-luvun lopulla. Paimelanlahti tuli myös mukaan 1990-luvun alulla.

Vesijärvi-projektin ensimmäisen osan näyttävin työ oli Ruoriniemen ja Paimelanlahden peruskunnostus vuosina 1989-1993. Peruskunnostuksen yhteydessä kyseisiltä alueilta troolattiin yli 1000 t särkikalaa. Tutkimukset paljastivat, että ylitiheä särkikanta lisää sisäistä ravinnekuormitusta ja sitä kautta leväkukintoja. Vesijärvestä poistettiin särkiä tehokalastuksella viitenä peräkkäisenä vuotena yhteensä yli 500 000 kiloa. Järveen istutettiin myös särkeä syöviä petokaloja. Tällaista kunnostusta kutsutaan ravintoketjukunnostukseksi tai biomanipulaatioksi. Kalastuksen rinnalla kehitettiin myös hoitokalastusmenetelmiä.

Lisäksi samaan aikaan edistettiin perinteistä vesiensuojelua, rantoja kunnostettiin ja petokaloja istutettiin. Ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi tarkastettiin ja korjattiin Lahden kaupungin viemäriverkostoa. Valuma-alueen maatiloille tehtiin ympäristönhoitosuunnitelmat ja laskeutusaltaita rakennettiin pelloilta huuhtoutuvan ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Yhteinen asia innosti monia. Paikalliset asukkaat, viranomaiset ja tutkijat toimivat yhteistyössä järven kunnostamiseksi. Kalastajien ja rannan asukkaiden työpanos Vesijärven kunnostusprojektissa olikin merkittävä.

Lopputuloksena sinilevä saatiin kuriin, kalakanta tasapainottui ja vesikin saatiin kirkastumaan.

 

Vesijärvi II-projekti 2002-2006

1990-luku oli Vesijärvelle hyvää aikaa, mutta vesiensuojelun ja järven hoidon tehostamisen tarve havaittiin taas ajankohtaiseksi vuoden 1997 jälkeen. Vesijärven tilan heikentyminen huomattiin tutkimuksissa vuodesta 1997 lähtien ja vuonna 2000 Lahden ympäristötiimi ryhtyi valmistelemaan Vesijärven uutta hankerahoitusta EU-tuen toivossa.

Vesijärven tila olikin alueittain erityisen huono esimerkiksi sinilevä- ja happitilanteen kannalta vuosina 2001-2003. 1990-luvun ajan ylläpidettyä hoitokalastusta alettiin tehostaa Vesijärven kuntouttamiseksi 2000-luvulla. Vesijärvi-projektiin liittyvä Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojekti toimi vuodesta 2002 vuoden 2005 alkuun.




Vuoden 2002 aikana kartoitettiin Vesijärven ja sen valuma-alueen seuranta- ja hoitotarve käynnistämällä kuormitusvalvonta Vesijärveen laskevissa joissa, puroissa ja ojissa. Ruoriniemen eläinplanktontutkimukset aloitettiin ja laajennettiin alueellista vedenlaadun ja kalaston seurantaa kattamaan ne vesialueet, jotka eivät kuuluneet vakioseurannan piiriin. Lähtötilanteen kartoituksen avulla suunniteltiin ja tarkennettiin hankkeen  toimenpiteet:

• valuma-alueen kunnostus
• haja-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesitarkastukset
• hoitokalastus
• vesikasvien niitto ja kutualueen kunnostus
• uusien järvikunnostusmenetelmien kokeilu
• tapahtumat
• tiedotus ja viestintä
• vesijärvivastuun laajentaminen kaikkiin kansalaispiireihin
• kalatalouden edistäminen

Projektin aikataulu hahmottui vuosille 2002-2006. Erityishuomiota kiinnitettiin järven kuormituksen vähentämiseen. Esimerkiksi valuma-alueiden jätevesitarkastukset, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen rakennus sekä peltoalueiden suojavyöhykkeiden perustaminen tähtäävät kuormituksen helpottamiseen.

Erityisesti fosforilukemat ovat olleet Vesijärvessä liian korkealla. Osittain korkeat lukemat voivat johtua esimerkiksi taajamien sadevesiviemäreistä, pelloilta sateiden mukana kulkeutuvista ravinteista tai jätevesien huonosta käsittelystä. Jätevesistä onkin arvioitu muodostuvan Vesijärven kokonaiskuormituksesta viidennes.

Jätevesikartoitus aloitettiin keväällä 2003 rehevöityneimmiltä alueilta. 2004 vuoden alussa voimaan astui uusi viemäriverkostojen ulkopuolisia alueita koskeva jätevesiasetus. Kartoitus aloitettiin postikyselynä kiinteistön omistajille ja lopulta jokainen kiinteistö tarkastettiin henkilökohtaisesti ja varmistettiin, että jätevesihuolto noudattaa tämän päivän standardeja.



Myös peltojen osuus kuormituksen aiheuttamisesta on huomattava. Sadevesien mukana vesistöihin ajautuvat ravinteet ja fosfori aiheuttavat järvissä rehevöitymistä. Vesijärven valuma-alueella on peltoalueita lähes 15 000 hehtaaria. Vesijärvi-projekti onkin edistänyt Hämeen ympäristökeskuksen vuonna 2002 laatiman suojavyöhykesuunnitelman toteuttamista ja auttanut maanviljelijöitä paperisodassa.

Projektin kakkosvaiheen tavoitteiksi on asetettu myös rantojen kunnostuksen ja kalaistutuksien edistäminen hankkeen varoin. Kesällä 2004 järjestettiinkin mittavat rantojen kunnostustalkoot. Umpeen kasvaneet yhteisrannat kunnostettiin. Lisäksi runsaita niittoja tehtiin ympäri järveä. Tarkoituksena oli parantaa vedenkiertoa, joka elvyttäisi myös järven eläinlajistoa ja vähentäisi sisäistä kuormitusta.



Projektin rahoituksesta ovat kuluneina vuosina vastanneet Lahti Vesi (2004), Lahden kaupunki, Asikkalan ja Hollolan kunnat ja Hämeen ympäristökeskus. Lisäksi hankkeisiin ovat liittyneet myös Vesijärven kalastusalue, Lahden tiede- ja yrityspuisto, Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitos, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Päijänne-instituutti, Suomen ympäristökeskus ja Päijät-Hämeen  kalatalouskeskus.

Lukuisista yhteistyökumppaneista huolimatta suurin osa käytännön työstä pohjautuu kuitenkin talkoo- ja vapaaehtoistyöhön. Omatoimisuus ja yhteisöllisyys ovatkin projektin hengissä pitäviä aineksia. Talkootyöläiset ovat elintärkeä osa projektin toteuttamista.

Tulevaisuus

Suomen saastunein järvi on tänään niin kansallisen kuin kansainvälisen vesiensuojelun malliesimerkki. vesijärven "ihme" ei kuitenkaan ole pysyvä, koska järven herkkä ja rikas ekosysteemi vaatii jatkuvaa hoitoa. Julkisen sektorin heikentyessä järven suojelu tukeutuu yhä enemmän ihmisten omatoimisuuteen.

 Vesijärven tulevaisuus on toistaiseksi epävarma. Vesijärvi II-projektin viimeisen vaiheen päättyessä 2006 jää nähtäväksi huononeeko järven tila jälleen. Vesijärveltä löydettiin keväällä 2005 huolestuttava uusi leväesiintymä ja jää nähtäväksi mikä sen todellinen vaikutus järveen tulee olemaan.

Kalastusjärvenä Vesijärvi on kuitenkin yhä hyväkuntoinen. Kalojen jäämäainepitoisuudet ovat alhaisia ja ne kelpaavat mainiosti syötäväksi. Projektin aikana Vesijärveen lisättiinkin taimenistutuksia ja vuonna 2006 aloitetaan ankeriasistutukset, jotta Vesijärvi säilyisi maineikkaana ankeriasjärvenä.

Toistaiseksi Vesijärvi on mittakaavassaan ainoa onnistuneesti kunnostettu järvi Suomessa. Vastaavia hankkeita on käynnissä myös muualla, kuten esimerkiksi Tuusulan järvellä, Vihdin Enäjärvellä, Hiidenvedellä ja Lohjan järvellä. Kaiken kaikkiaan Vesijärven kunnostus innosti lähes 1000 järveä ekologisiin kunnostushankkeisiin, joista ensimmäiset alkoivat jo 1990-luvun alkupuolella Päijät-Hämeen pienjärvillä.



Vesijärven tulevaisuuden kannalta olennaista on talkootyön hengissä pitäminen myös projektin virallisen rahoituksen loputtua vuonna 2006. Myös tietoisuuden ylläpitäminen Vesijärven tilanteesta on tärkeää. Jotta järven kunto ei alkaisi jälleen heiketä, asukkaiden täytyisi ottaa aktiivisesti osaa sen hoitoon ja hyvinvoinnin valvontaan. Jatkuvuuden takaisi erityisesti nuorten kiinnostuksen herättäminen, jota varten järjestetäänkin joka kesä jo perinteeksi muodostunut lukiolaisten Vesijärvikurssi.

   
Kuva: Kumpaa mieluummin katselisit?

Vesijärven hyvinvointi on elintärkeä myös Lahden imagolle sekä ranta-asutuksen ja järven ympärille rakentuneen rentoutumis- ja korkeakulttuurin kannalta. Miten kävisikään Sibelius-talon suosion, jos se seisoisi vihreän levälammen rannalla?Entäpä miten käyttökelvoton Vesijärvi vaikuttaisi rantakiinteistöjen arvoon, esimerkiksi Ruoriniemellä? Puhdas Vesijärvi onkin ylpeyden aihe niin Lahden kaupungille kuin sen asukkaillekin.

Jokainen voi vaikuttaa Vesijärven säilymiseen puhtaana. Yhteisöllisyys on meidän kaikkien yhteistä sosiaalista pääomaa. Perinteistä talkoohenkeä kaivataan ja se koetaan palkitsevana, kuten projektin parissa työtä tekevät pitkäaikaiset vapaaehtoiskalastajat kertovat.
Ihminen on pieni puro. puroista syntyy järviä!