kuva

Hoitokalastus Vesijärvellä

Järven rehevyyshaittojen torjumisessa on viime vuosina pidetty tärkeimpänä menetelmänä hoitokalastuksen tehostamista. Hoitokalastuksesta seuraava veden laadun paraneminen turvaa järven vaativan virkistys- ja kalastuskäytön, sekä parantaa elinkeinokalatalouden ja kalastusmatkailun edellytyksiä. Tehostetulla hoitokalastuksella ja kuturantojen kunnostuksella pyritään paitsi vähentämään järven rehevöitymistä myös oikaisemaan rehevöitymisen kuluessa vääristynyttä kalaston rakennetta. 

Hoitokalastuksen toteutuksesta Vesijärvellä vastaa Vesijärvisäätiö yhdessä Lahden Seudun Ympäristöpalvelun kanssa.  Työtä tekevät talkookalastajat ja ammattikalastajat hyvässä yhteistyössä.

Hoitokalastusta Vesijärvellä 11.11.2013.

Kalastaja Tarmo Tolvanen venekuntineen suoritti hoitokalastusta Vesijärvellä 04 - 25.11.2013. Olin mukana 11.11 jolloin nuottasimme Paimelanlahdella.  Osa tiimin jäsenistä on suorittanut hoitokalastusta Vesijärvellä -90 luvun alusta alkaen eli kokemusta ja tietoa löytyy. Heidän kertomuksensa mukaan kalakanta on ko. aikana totaalisesti parantunut nuotatuilla alueilla. Tälläkin kertaa järveen palautettiin kasvamaan n. 100 isoa ahventa, n. 100 kuhaa, n. 30 haukea ja n. 5 madetta 2 nuotanvedosta. Hoitosaalista tuli n. 3.500 kg.Saalis kokonaisuudessaan menee rehuteollisuuden käyttöön eli hyötykäyttöön.Kokonaistavoite heillä on n. 140.000 kg eli töitä riittää.

Alla kalastajat työn touhussa.

Kalojakin tuli.

Rahtivene iltahämärissä matkalla purkamaan lastia siirtolavalle

Alla lisää kuvia.

Talkookalastusta Vesijärvellä 2013 talvella

Talkookalastajilla on tärkeä osa vesijärven tilan parantumisessa suorittamalla hoitokalastusta kelillä kun kelillä itseään säästämättä

Alla kuvia talkoo hoitokalastajista työn touhussa talvella 2013

Esa palauttaa kuhan kasvamaanSaalista näkyvilläKainalosauvat hommissa ei ole este vaan vain hidaste.

Alla tietoa vanhoista tapahtumista.

Vuonna 2002 Vesijärvellä käynnistyi kaksi järvenhoitohanketta: Vesijärvi II –projekti ja Vesijärven Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojekti. Ylitiheä särkikanta lisää sisäistä ravinnekuormitusta ja sitä kautta leväkukintoja. Järven kunnostusta jossa tehokalastetaan särkeä, ja saman aikaisesti istutetaan särkeä syöviä petokaloja, kutsutaan ravintoketjukunnostukseksi tai biomanipulaatioksi. 

Vesijärvi II- projektissa hoitokalastuksen kohteena oli Enonselkä ja Paimelanlahti kun taas Vesijärven biomanipulaatioprojektin toiminta-alueena oli Vesijärven pohjoisosa: Laitialan-, Komon- ja Kajaanselkä. Hoitokalastus projektit toteutettiin vaiheittain siten, että vuonna 2002 tehostettiin Enonselän, vuonna 2003 Laitialanselän, vuonna 2004 Komonselän, vuonna 2005 Kajaanselän ja vuonna 2006 jälleen Enonselän hoitokalastuksia.

Hankkeiden alussa kartoitettiin alueen hoito- ja seurantatarve. Lähtötilanteen kartoituksen avulla tarkennettiin hoitokalastussuunnitelmaa palvelemaan mahdollisimman hyvin hankkeen tavoitteita. 

Vuosina 2002-2003 tehtiin Vesijärvellä koko järven kattava verkkokoekalastus pohjoismaisilla yleiskatsausverkoilla käyttäen ositettua satunnaisotantaa. Enonselän koekalastus on tehty näillä menetelmillä jo vuodesta 1998, mutta vasta Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojekti teki koko järven koekalastamisen mahdolliseksi ja tarpeelliseksi. 

Laitialanselän yksikkösaaliit olivat liki samat kuin Enonselän, mutta Kajaanselällä noin kolmanneksen pienemmät. Enonselkä erottui muusta Vesijärvestä selvästi, koska ahvenkalat ja erityisesti petokalat olivat siellä muuta järveä runsaslukuisempia. Tämä johtui pitkäaikaisesta hoitokalastuksesta, petokaloja suosivasta verkon solmuvälirajoituksesta ja petokalaistutuksista.

Vesijärvi-projekteissa on kehitetty hoitokalastuksen menetelmiä. Talkookalastajia on koulutettu pyydystalkoissa ja paikan päällä uusien menetelmien ja välineiden käyttöön. Talvikalastuksessa on siirrytty yhä enemmän nuotasta katiskoihin. Hoitokalastukseen kehitetyt katiskat ovat osoittautuneet tehokkaiksi särjen täsmäkalastuksessa. Tarvittavat pyydykset valmistettiin itse vuosittain järjestetyissä pyydysrakennustalkoissa. Vuosina 2003-2005 hoitokalastusta toteutettiin yhteistyössä Kajaanselän ja sen lähialueiden biomanipulaatioprojektin kanssa. Nuottakuntia oli kolme ja rysä-, paunetti- ja katiskaryhmiä neljästä seitsemään. Talkoolaisia on ollut hoitokalastuksissa noin 60.

Vesijärven saaliiden arvo on parantunut selvästi 2000-luvulla ja kalaston rakenne on muuttunut: ahven on runsastunut suhteessa särkeen ja siitä on tullut kuhan pääasiallinen ravinto. Kuoreesta ja ahvenesta on tulossa muikkua tärkeämpiä hyötykäyttölajeja. Ammattikalastuksessa verkkokalastuksen rinnalle on tullut nuotta- ja katiskakalastus ja ammattikalastuksen saalisvalikoimassa ovat nykyään myös kuore, ahven ja särki, joille on avautunut vientikanavia eri puolelle Eurooppaa.

Voimavarojen käytön tehostamiseksi keskityttiin hyödyntämään särkikalojen luontaista parveutumista syksyisin ja kevättalvisin, ja sen lisäksi varauduttiin tehokkaaseen rysäpyyntiin heti jäiden lähdettyä. Lahna- ja salakkakantojen vähentämiseen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. Kokeilun jälkeen luovuttiin troolauksesta, ja tämän jälkeen troolia käytettiin vain kalakantatutkimuksissa. Nuotta-, rysä- ja katiskapyynnistä voitiin petokalat vapauttaa vahingoittumattomina takaisin järveen. Vuosina 2002 - 2007 Vesijärven hoitokalastussaalis oli 817 659 kg eli 74 kg/ha, josta hankkeen osuus oli 433 309 kg ja biomanipulaatioprojektin osuus 384 350 kg.