kuva

Vesijärvi

kuva

Perustiedot Lahden Vesijärvestä

  • Vesijärven pinta-ala on 109 km2 (W= NN+81,24).
  • Järvessä on viitisenkymmentä saarta ja karia, joiden yhteisala on 4,5 km2.
  • Valuma-alueen pinta-ala on 515 km2, ja siitä karkeasti
    • 57 % on metsää
    • 24 % peltoa
    • 6 % suota
    • 11 % taajama-asutusaluetta
    • Valuma-alueen pinta-alasta
    • 55 % on Hollolassa
    • 33 % Asikkalassa
    • 9 % Lahdessa
    • 2 % Hämeenkoskella
    • 1 % Nastolassa.
  • Vesijärven rantaviivan pituus on 181,0 km, josta
    • 45 % on metsätalouden
    • 33 % loma-asutuksen
    • 12,5 % muun asutuksen
    • 9,5 % maatalouden käytössä.
  • Valuma-alueella on 1300 loma-asuntoa. kunnallisten viemäriverkostojen ulkopuolella on lähes 3000 asuinrakennusta.
  • Vesijärven rannoilla on viisi vesilintujen suojeluun perustettua luonnonsuojelu- tai NATURA-aluetta.
  • Järvi tunnetaan usean uhanalaisen kasvin elinpaikkana.

Historia

  • Lahti oli merenrantakaupunki 11 500 vuotta sitten. Salpausselkää huuhteli meri nimeltä Yoldiameri (lähde: arkeologi H Takala, ESS 18.4.2000)
  • Jääkauden jälkeen Vesijärvi oli samaa järveä Päijänteen kanssa
  • Vesijärvi kuroutui omaksi järvekseen n. 6 000 vuotta sitten, veden pinta laski noin 8 m. Vesijärvi peitti nykyisen Kisapuiston ja linja-autoaseman alueen ja ylettyi Jalkarannantien toiselle puolelle
  • 1600-luvun lopussa kaivettiin uusi väylä Vesijärven ja Päijänteen välille, vanha uoma kuivui, pellot säästyivät isommilta tulvilta, peltoala kasvoi, toteuttajana Hollolan rovasti G. F. Berner (kausi 1688 – 71)
  • Vääksyn väylää syvennettiin Hollolan rovasti Jaakko Krookin kaudella vv. 1750 – 68
  • Kallioräjäytyksiä Vääksyn väylän parantamiseksi v. 1770
  • Vesijärven pintaa alennettiin v. 1814 – 16, hankkeen takana Messilän kartanon isäntä K. J. Polov
  • Vesijärven ja Päijänteen välinen ero oli 6 m ennen vuosina 1821 - 31 tapahtunutta Vääksynjoen ruoppausta
  • Vesijärven pintaa alennettiin 1800-luvun alussa 2,4 m, Kutajärvi erottui omaksi järvekseen, syntyi valtavia vesijättömaita, Vesijärven rannoilla on vielä monin paikoin selvästi havaittavissa vanha rantatöyräs, toteuttajana valtion joenperkaustoimikunta vv. 1821 - 27 ja 1829 – 31
  • Vesijärven pinta aleni, kun Vääksyn kanava rakennettiin v. 1868 - 1871 (virallinen nimi on Vesijärven kanava)
  • Vesijärven pinta on alentunut 1600-luvun tasolta yhteensä 3 - 3,5 m.

Vesijärven taustalla on rikas kulttuurihistoria. Kalajärvenä Vesijärvi on aina ollut arvokas. Runsas kalakanta onkin aikoinaan ollut merkittävä syy myös kiinteän asutuksen syntymiselle. Vesijärvi on ollut kuuluisa ankeriasjärvi ja tunnettu myös muista kalalajeistaan, kuten lahnasta ja muikusta. Kustaa Vaasa ihastui aikoinaan Vesijärven ankeriaaseen niin, että perusti Vesijärvelle jopa kruununkalastamon.

Alun perin kaupunkien perustamisesta 1800-luvulla päätettäessä oli Vesijärvi yksi osasyy Lahden kaupungin perustamiseen. Vastakkain joutuivat Anianpelto rautatiehankkeineen ja Lahti rautatie- ja kanavahankkeineen. Kun markkinapaikasta päätettiin, todettiin olevan edullisempaa esimerkiksi puutavaran kuljetuksen kannalta yhdistää Päijänne kauppasatamineen Vesijärveen, jolloin puutavara voitaisiin kuljettaa vesistöjä pitkin Jyväskylästä Lahteen asti.

kuva
Kuva: Lahden Vesijärven satama vuonna 1982 (28.9.1982 Etelä-Suomen Sanomat)

1900-luvun alulla Vesijärven tila oli kuitenkin heikko. Jo vuosisadan alussa raskas metalliteollisuus ja teollisten jätevesien aiheuttamat saasteongelmat olivat huomattavia. Järven tilan heikkeneminen jatkui edelleen 1960- ja 70-luvulla Lahden väkiluvun kasvaessa. 1970-luvulla Vesijärvi olikin maamme saastunein järvi. 1970-luvun puolivälissä tilanne alkoi kuitenkin parantua, kun jätevedet alettiin 1976 ohjata puhdistettuina Porvoonjoen kautta Itämereen.

Myös sinileväkukinnat ovat piinanneet Vesijärveä ja erityisesti 1980-luvun puolivälissä sisäisen kuormituksen aiheuttamat leväesiintymät olivat pahimmillaan. Myös 2000-luvun alussa esiintyi jälleen vakavia leväkukintoja Vesijärven alueella, erityisesti Ruoriniemessä.

Vesijärvellä on pitkä likaantumishistoria. Järvi oli jo 100 vuotta sitten sinilevävaltainen, suuria karjakuolemia esiintyi 1920-luvulla ja 1970-luvun alussa Vesijärvi oli maamme likaantuneimpia järviä. Virkistyskäytön mahdollisuudet olivat katoamassa ja ammattimainen kalastus oli menettänyt edellytyksensä.

kuva

Vesijärven toipumiselle luotiin perusta jätevesikuormituksen poistolla ja eri järvikunnostuksen menetelmillä 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Vaikeinta oli päästä eroon myrkyllisten sinilevien massaesiintymistä. Ne olivat ympärivuotisia, ja jatkuivat aina 1980-luvun lopulle. Vasta Vesijärvi-projektissa aloitettu biomanipulaatio tuotti kestäviä tuloksia. Vuonna 1990 sinileväkukinnat hävisivät ja Ruoriniemen vesi kirkastui. Vastaava muutos tapahtui Paimelanlahdella tehokalastuksen alettua siellä vuonna 1992. Vuorovaikutteisen järvenhoidon menetelmiä kehitettiin koko 1990-luvun ajan.

Vesijärven eteläisten ja pohjoisten osien välinen vedenlaatuero kaventui 1990-luvun alussa. Koko 1990-luku oli hyvää aikaa Vesijärvellä. Vuoden 1997 jälkeen järven tila alkoi heiketä ja 2000-luvun alussa sinilevät olivat aiempia vuosia runsaampia. Vesiensuojelun ja järven hoidon tehostaminen sekä uusien valuma-alue- ja järvikunnostusmenetelmien testaaminen ja soveltaminen olivat jälleen ajankohtaisia.

Vesijärvi-projektin kakkosvaihetta alettiin valmistella vuoden 2001 alussa. Hakemus kirjattiin Hämeen ympäristökeskuksessa 1.11.2001 ja siihen saatiin myönteinen rahoituspäätös 11.7.2002.